Suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi

Villa Karo

Näyttelyt

Madlena de Popo – Histoire d’une esclave

Todellisiin tapahtumiin perustuva tarina Madlenasta on tiettävästi vanhin orjanaisen elämästä dokumentoitu tarina ja ainutlaatuinen, sillä mitään vastaavaa ajankuvausta orjakaupasta ja elämästä meren toisella puolella ei ole tästä näkökulmasta säilynyt. Madlena vietiin Grand-Popon kylästä Beninistä noin vuonna 1700 Karibialle St.Thomasin saarelle, joka kuului siihen aikaan Tanskalle. Erinäisten tapahtumien seurauksena hän sai mahdollisuuden kirjoittaa kirjeen Tanskan kuningattarelle Sophie Magdalenalle gbe-kielellä ja signeerasi kirjeensä “Madlena de Popo”. Alkuperäinen kirje on säilynyt Tanskan Kansallismuseossa ja tapahtumat on dokumentoitu tanskalaisen historioitsijan Louise Sebron väitöskirjassa “Mellem afrikaner og kreol – Etnisk identitet og social navigation in Dansk Vestindien 1730-1770”, (Lundin Yliopisto, 2010). Nyt tarina – ja Madlenan sielu – viedään takaisin Grand-Popoon. Vaikka tarina kulkee Madlenan kautta, siinä kerrotaan muista hänen kaltaisistaan myös nykyaikana.

Museotoimikunnan ajatuksia

”Kenelläkään ei ole oikeutta pyyhkiä pois ainuttakaan sivua kansan historiasta, sillä kansa ilman historiaa on kuin maailma ilman sielua”, totesi kuuluisa kamerunilainen toimittaja Alain Foka.

Todellisuudessa meidän täytyy tehdä historiastamme kulttuurisen kehityksen alkuunpanevan voiman lisäksi opettavaa ja taloudellista.Tällä periaatteella olemme rakentaneet uuden museomme. Emme säästele voimiamme kun vaalimme tätä aarretta: järjestämme erilaisia näyttelyitä, työpajoja sekä opastettuja kierroksia.

Musée Karon rakennus on entinen pankki, jonka kunnostustyöt museoksi aloitettin vuonna 2012. Nyt rakennus tulee palvelemaan näyttelytilana sekä mahdollistamaan taide- ja kulttuurityöpajojen järjestämisen. Lisäksi siellä on varastotilaa esineille, jotka eivät ole vielä esillä. Musée Karo olkoon paikka kulttuurivaihdolle, jotta kulttuurin soihtu Afrikassa – ja kaikkialla maailmassa – voisi nousta mahdollisimman korkealle!

Ensimmäisessä näyttelyssä on neljä pääaihetta: orjalaivan malli ja orjakauppareitit, Villa Karon kokoelmista valittu esineistö, 20-ruutuinen sarjakuva ja viimeisenä kuvaus nykyorjuudesta. Näyttelyn teema on sama teema kuin monissa muissa beniniläisissä museoissa, jotka kertovat orjakaupasta. Näyttelyn nimi tulee Popon Madlenalta, jonka tarinan kerromme beniniläisen Hector Sononin sarjakuvan avulla. Myös Grand-Popossa harjoitettiin orjakauppaa ja Madlena on grandpopolaisen tositarinan sankaritar. Tarkoituksemme ei ole korostaa orjakaupan surullista puolta vaan avata henkevää ja kulttuurista keskustelua, jonka kautta käsitellä tätä surullista ajanjaksoa historiassamme.

Georgette Bango

***

Kun näyttelyn teemaksi valikoitui Afrikan orjakauppa, tuntui se oikealta päätökseltä. Sitten esiin nousi epäily, olemmeko sittenkin tarttuneet liian sensitiiviseen aiheeseen – koskettaako  orjuus vieläkin liikaa paikkakunnan ihmisiä tai voimmeko me suomalaisina edes ehdottaa moista aihetta? Tapaamiset Holger Weissin, Risto Marjomaan ja Kalle Kananojan kanssa vahvistivat käsitystä, että aineistomme on tutkittuun tietoon pohjautuvaa.

Tutustuminen tanskalaisen historioitsija Louise Sebron kautta popolaiseen Madlenaan vahvisti omaa käsitystäni, että olemme oikeilla jäljillä. Oikein tai ei, grandpopolaiset itse eivät ole tutkineet omaa osuuttaan orjakaupassa tai sitten he eivät ole halunneet sitä tehdä. Kun työryhmämme afrikkalaiset jäsenet eivät aihetta vastustaneet, Madlenan tarinasta rakentui näyttelyn keskeinen teema. Olemme rakentaneet afrikkalaisen näyttelyn ennen kaikkea afrikkalaisille. Itse ihastuin Madlenaan ja tarkoitukseni on Louise Sebron avulla vielä täydentää popolaisen orjanaisen henkilökuvaa hänen poikansa Mingon kautta. Ja kenties saamme vielä vastauksen Madlenan kysymykseen nykyiseltä Tanskan kuningattarelta, vaikkakin noin 300 vuotta myöhemmin. Kun näyttely päättyy, tiedetään enemmän Grand-Popon roolista orjakaupassa.

Matti-Juhani Karila

***

Museotoimikunnan pääosa, Matti-Juhani, Tintti ja minä saavuimme Grand-Popoon 22.10., Julia pari päivää myöhemmin. Näyttelytilan rakennustyöt olivat kesken. Toimikunta viimeisteli näyttelyä mielessään 13 päivää, kunnes pääsimme 4.11. porailemaan reikiä seiniin. Työmme keskeytyi vielä kahdeksi päiväksi 7.-8.11. lattian valun johdosta. Lattian pinnoitus oli kesken vielä avajaisissakin 11.11.

Paljon kuitenkin valmistui avajaisiin. Erityisiä viime hetken sankareita olivat nuoret paikalliset moniosaajat Boris ja Enoc, jotka kiipeilivät bambu-alakatossa ja sen päällä vielä viimeisenä yönä. Näin saimme näyttelyvalaistuksenkin asennettua (olimme tuoneet Suomesta 60 kohdevalaisinta). Tekstaajataituri Daté maalasi tekstejä seiniin yötä päivää ja veti tikkaansa piiloon minuuttia ennen kuin avajaisvieraat astuivat sisään.

Hector Sononin sarjakuva on oivallinen. Hän oli loistava valinta piirtäjäksi. Orjalaivan 137 vaaksan mittaista saviorjaa saivat keramiikkamestari Marcellinen ja hänen apulaisensa Agathen käsissä maagisen yksilöllisyyden kukin. Orjat on pakattu laivan halkaistuun pienoismalliin niin, että katsoja voi kokea olevansa laivassa mukana. Laivamallin tekijät kyllä epäonnistuivat ja malli ei vastannut odotuksiamme, mutta mustaksi maalattuna se luo tarvittavat puitteet orjaveistosten puhuttelevalle lumolle.

Näyttelysalin ala on 127 neliömetriä. Vesikatto on kalteva. Ennen alakaton tekoa tilan korkeus oli toisella seinällä 5,45 metriä, toisella 3,65 metriä. Alakatto oli sovittu rakennettavaksi mahdollisimman lähelle vesikattoa. Kattopalkistoa oli tarkoitus käyttää valaistuksen kiinnittämiseen ja teosten ripustuksiin. Ensitöikseni marssin 22.10. Kwassin kanssa työmaalle. Alakattoa oltiin paraikaa tekemässä vaakasuoraksi 3,1 metrin korkeuteen. Tilasta oli kaapattu 30 % pois, samoin kaikki ripustusmahdollisuudet.

Ihmettelin mokomaa. ”Mutta silloinhan rakenteet olisivat jääneet näkyviin!” Niinpä.

Jouko Koskinen

***

Kun Musée Karo avattiin 11.11.2015 kello 11.00 Grand-Popossa, numerologi ja Fâ-asiantuntija Gratien Ahouanmenou vakuutti tämän tarkoittavan hyvää, koska numero 1 esiintyy ajankohdassa niin monta kertaa. Museota ja näyttelyä rakennettiin koko ajan rintarinnan: kun teoksia nostettiin seinille, rakennettiin vielä tietä museoon. Toisinaan mielessä tuntui hämärtyvän se, kuinka paljon museotoimikunnalta odotettiin itse rakennuksen teknisen pystyttämisen kommentointiin ja tämä hämärtyminen johtui myös osaltaan siitä yksinkertaisesta asiasta kuin pitkästä välimatkasta Annankadun ja Grand-Popon raitin välillä. Voi olla hankalaa sanoa Kampista käsin, minkälainen lattia- tai kattomateriaali pitää olla, millä työkaluilla se toteutetaan ja millä aikataululla.

Museorakennus on entinen pankki, missä myös villakarolaiset hoitivat pankkiasiansa. Nykyään Grand-Popon pankki on raitin ja valtatien risteyksessä, Carrefourissa. Kun pankki oli siirtynyt, rakennuksessa toimi hetken aikaa pieni kahvila. Myöhemmin kuitenkin rakennus siirtyi Villa Karolle ja uusien tilojen rakentaminen alkoi. Rakennus laajeni noin kolminkertaiseksi, mikä mahdollistaa myös isojen näyttelyiden pystyttämisen, kunnon säilytystilat, työpajatilat, toimiston ja kattamattoman kauniin patioalueen keskelle rakennusta. Nyt avattiin pelkästään aula ja näyttelysali ja muiden tilojen osalta rakennustyöt jatkuvat. Voimme kuitenkin jo nyt ylpein mielin suositella Musée Karoa kaikille Grand-Popon kävijöille!

Julia Autio

***

Uudenuutukaisen näyttelysalin seinille asetimme esille Popon Madlenan tarinaan kytkeytyvää esineistöä Villa Karon omista kokoelmista: vanhoja karttoja 1800-luvun Afrikasta, orjuutta ja orjakauppaa kuvaavia teoksia sekä vodun-uskontoon liittyviä veistoksia. Louise Sebron tutkimuksen mukaan Madlena ei kasteen saatuaan hylännyt vodun-jumaliaan kokonaan vaan kääntyi kristinuskon jumalan lisäksi tarvittaessa myös Legban, Mami Watan tai Heviosson puoleen. Oli hurjan kiintoisaa sukeltaa kokoelmavarastoon ikään kuin Madlenan silmin katsellen.

Näyttelyssä nähdään myös uushankintoja, kuten vodunin joustavuudesta todistava ristiinnaulittua hahmoa muistuttava veistos sekä Matti-Juhani Karilan juuri ennen avajaisia Togosta löytämä keraaminen Legba kolmine komeine päineen. Vodun kuuluu tiiviisti grandpopolaiseen arkipäivään ja legboja tapaa esimerkiksi markkinoille johtavan reitin varrella useassakin kohtaa. Madlenan kohtalon myötä kokoelmat esittäytyivät minulle myös aivan uudessa henkilöhistoriallisessa valossa. Kolmipäinen Legba seisoo näyttelyssä kuin esinäytöksenä tai kunnianosoituksena Hector Sononin sarjakuvassaan kuvaamalle menneelle, orjakaupan myötä uuden suunnan saaneelle elämäntarinalle.

Madlenan lisäksi näyttelyn päähenkilöihin kuuluu myös entinen lapsiorja Komi. Orjakauppa ei ikävä kyllä ole jäänyt menneisyyteen, kuten nykyään teini-ikäisen beniniläispojan kertomus osoittaa. Mopokorjaamossa palkatta raatanut Komi sai lopulta sijaiskodin ja mahdollisuuden koulunkäyntiin Future Foundation -järjestön kautta. Olimme kaikki kovin iloisia nähdessämme Komin myös näyttelyn avajaisissa!

Katariina Timonen

***

Näyttelytoimikuntaan kuuluu myös Anna Ovaska, jota saamme kiittää erityisesti näyttelysalin ympäri kiertävän aikajanan työstämisestä. Koko toimikunta haluaa lausua lämpimät kiitokset kaikille näyttelyn teossa auttaneille, niin Beninissä, Togossa, Tanskassa, Ranskassa kuin Suomessakin.

Kuvat: Jyri Pitkänen (2015)