Suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi

Villa Karo

Vedenjumalatar Mami Wata

G (49)

Länsiafrikkalaisen Mami Wata -jumalattaren synnystä ja olemuksesta on monenlaisia käsityksiä. Elinvoimainen ja laajalle levinnyt jumalhahmo on kerännyt vaikutteita niin kristinuskosta, islamista, juutalaisuudesta, hindulaisuudesta kuin buddhalaisuudestakin. Väitetään, että Mami Wata olisi saanut alkunsa ensimmäisten Afrikkaan saapuneiden eurooppalaisten laivojen merenneitoa esittävistä keulakuvista. Esimerkiksi Malissa ja Burkina Fasossa asuvien dogonien kulttuurissa merenneitoja ja merenmiehiä esiintyi kuitenkin jo yli 4000 vuotta sitten.

Läntisessä Afrikassa Mami Wata on arjessa näkyvä jumaluus, joka takaa seuraajilleen nopeaa menestystä, hyvää onnea, rikkautta ja terveyttä. Vaikka useimmiten puhutaan jumalattaresta, hahmo voidaan esittää myös miehenä. Vodun-uskontojärjestelmän joustavuus ja avoimuus ulkopuolisille vaikutteille näkyvät alttareiden ulkoasussa: nykyaikainen Mami Wata rakastaa koruja, hedelmiä, makeisia, eurooppalaisia hajuvesiä ja Coca-Colaa. Täydenkuun valossa mustasukkaiseksi luonnehdittu jumalatar saattaa jopa näyttäytyä häneen uskoville.

Useimmiten Mami Wata -veistosten materiaaliksi valikoituu puu sen kestävyyden ja hyvän saatavuuden takia. Keraamisia veistoksia näkee harvemmin, mutta Beninissä sijaitsevan Sé-kylän joenpohjan savea pidetään maan parhaimpana. Saven kidevesi poltetaan perinteisin menetelmin pois, eikä savi enää liukene veteen.

Mami Wata veistetään tai muovaillaan toisinaan pyrstökkään merenneidon muotoon, mikä viittaa luonnollisesti veteen jumalattaren omimpana elementtinä, mutta toisaalta myös edellä mainittuihin laivojen keulakuviin. Istuvassa asennossa kuvattuja Mami Wata -veistoksiakin näkee Lomén markkinoilla Togossa usein. Yleensä veistokset ovat pitkään hameeseen puettuja naishahmoja. Nimenomaan siniseksi maalattu asu kuvastaa voimaa ja tuolin muotoilun perusteella voidaan päätellä muun muassa jumalattaren arvoasema.

Veistoksissa on tyypillisesti kuvattu käärme tai käärmeitä, jotka symboloivat jumalattaren suomia rikkauksia. Käärmeet ovat keskeisessä roolissa myös lukemattomina kopioina yli läntisen Afrikan levinneessä painokuvassa, joka esittää tuuheahiuksista, kahden käärmeen syleilemää naishahmoa. Kuva on saavuttanut jonkinlaisen virallisen Mami Wata -ikonin aseman ja sitä pidetään esillä rituaalien ja kotihartauksien yhteydessä. Sama aihe toistuu myös vodun-temppeleiden seinämaalauksissa. Painokuvan alkuperästä on useita teorioita, mutta oletettavasti se toistaa hampurilaista vanhaa valokuvaa Eurooppaan näytille tuodusta samoalaisesta käärmeenlumoajasta. Kuva on kenties kulkeutunut Afrikkaan kauppa-alusten mukana jo 1880–luvulla ja toimii konkreettisena esimerkkinä kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta sekä vodun-uskonnon joustavuudesta.

Kolmipäisyys toistuu sekä Mami Wataa kuvaavissa veistoksissa että maalauksissa ja viittaa muun muassa hindulaisiin vaikutteisiin, naiseuden eri aspekteihin ja jumalan kykyyn nähdä asiat monelta kannalta. Erään tulkinnan mukaan kolmipäinen Mami Wata -hahmo on nimeltään Denzu, joka usein esitetään miespuolisena versiona Mami Watasta, toisinaan jopa tämän aviomiehenä. Joskus veistosten päälle puetaan vaatteita tai kankaita, kuten iäkkään puisen istuvassa asennossa lasta pitelevän Mami Watan tapauksessa; kuluneessa pinnassa voi vieläkin nähdä jäänteitä sitä joskus peittäneestä kankaasta.

Kokoelmiin kuuluvan sinisen, yksijalkaisen veistoksen on ajateltu tuovan haltijalleen rikkauksia selkäpuolella matelevien käärmeiden avulla ja samalla muistuttavan tätä rauhoittamaan tahtia eläimen pään muotoisen yksijalkaisuutensa kautta. Toisen näkökannan mukaan sama veistos on voitu määrätä naiselle, jolla on ollut vaikeuksia saada lasta. Selän taakse asetetut käärmeet symboloivat siinä tapauksessa uraa ja rikkauksien haalimista, jotka naisen on asetettava elämässään joksikin aikaa taka-alalle, jotta perheen perustaminen onnistuisi. Mami Wata onkin liberaali ja aikaansa seuraava jumaluus, joka voi ottaa monenlaisia muotoja. Sen ulkoinen olemus ja merkitykset muuttuvat kulloisenkin tulkitsijan näkemysten mukaisesti.

Teksti: Katariina Timonen.

 

Emilia Rüf: Mami Watat Grand-Popon rannalla

Emilia Rüf: Mami Watat Grand-Popon rannalla