Suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi

Villa Karo

Orja

orjat2

Veistos esittää aseistettua vartijaa, joka vartioi orjaa tai vankia. Kaksi piirteiltään toisiaan muistuttavaa afrikkalaismiestä saattavat kuulua samaan etniseen ryhmään. Etumainen mies on alasti ja suu kenties huutoon avautuneena, taimmaisen hymyilevä ilme taas näyttää tyytyväiseltä.

Ouagadougousta, Burkina Fasosta peräisin oleva veistos muistuttaa siitä historiallisesta tosiasiasta, että Länsi-Afrikan kuninkaat myivät aikoinaan orjiksi myös omia maanmiehiään ja sotavankejaan. Sisämaakaupunki Ouagadougousta on 1000 kilometriä rannikolle, nykyisessä Ghanassa sijaitsevaan Elminan kaupunkiin ja nykyisessä Beninissä (ent. Dahomey) sijaitsevaan Ouidahiin, joista orjia lähetettiin meren yli Uudelle mantereelle.

 

Orjamonumentti

Dahomeyn Ouidah orjakaupan keskuksena

Portugalilaiset asettuivat ensimmäisinä alueelle, jota alettiin kutsua “Orjarannikoksi” (Slave Coast) eli nykypäivän Togon, Beninin ja läntisen Nigerian alueille. Ouidahin kaupungista, 45 kilometriä Grand-Poposta, tuli yksi länsiafrikkalaisen orjakaupan keskuksista. 1700-luvulla Ouidahissa oli viisi eurooppalaista linnoitusta: englantilainen, ranskalainen, portugalilainen, hollantilainen ja tanskalainen. Ouidahin ranta olikin “portti, josta ei ole paluuta” sadoille tuhansille, jopa miljoonille ihmisille.

Vahvimmillaan orjakauppa oli aikoina, jolloin eurooppalaiset olivat mukana kolmikantakaupassa. Esimerkiksi Dahomeyn kuninkaat möivät omia kansalaisiaan ja sotavankeja orjiksi eurooppalaisille ja saivat vastineeksi aseita, arvometalleja ja -esineitä. Kuningas Agadjan embleemi jopa esitti orjalaivaa: se korosti vaurautta, jonka kauppa toi kuningaskunnalle.

Ensimmäiset orjuudenvastaiset sopimukset tehtiin jo 1700-luvulla, mutta kolmikantakauppa oli kannattavaa 1860-luvulle saakka. Suurin osa Länsi-Afrikan orjista myytiin Brasilian kahvi- ja sokeriplantaaseille.

Noin 20 miljoonaa afrikkalaista joutui kaupan uhriksi vuosisatojen aikana ja todennäköisesti vain puolet selviytyi elossa uudelle mantereelle. Nykyään afrikkalaista diasporaa muistetaan esimerkiksi kansallisena vodun-päivänä Beninissä joka vuoden 10. päivä tammikuuta. Orjuudenvastainen monumentti “La Porte du non-retour” pystytettiin Ouidahin rannalle osana vuoden 1992 muistojuhlallisuuksia.

La Porte_monument

La porte de non-retour