Suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi

Villa Karo

Ompelijatar

G (44)

Kolon-veistokset esittävät yleensä sotilaita ja virkamiehiä. Tässä veistoksessa on kuitenkin kuvattu nainen, ompelijatar, työnsä ääressä.

Ompelijalla

Ompelijan ammatti on kampaajan tai hiusmuotoilijan rinnalla tärkeimpiä yksityisyrittäjyyden muotoja Beninissä. Grand-Popossakin ompelijoita ja räätäleitä on kymmeniä. Ammattiin liittyy myös mielenkiintoisia sosiokulttuurisia ilmiöitä. Vaatteiden suunnitteleminen, ompelijoista, kankaista ja asuista keskusteleminen, hintojen vertaileminen ja tinkiminen kuuluu lähes kaikkien elämään Beninissä. Jokaisella on ainakin yksi teetetty pyhäpuku.

Vaatteen teettäminen on mielenkiintoinen prosessi, josta puhutaan paljon. Sekä toiset ihmiset että ompelijat tietävät ammattiin liittyvät pienet erikoisuudet, jotka toisinaan asettavat asiakkaan epävarmaan tilanteeseen: parempien tarjousten tullessa vanhat tilaukset jäävät helposti taka-alalle, kiireessä saattaa sattua ja tapahtua ja hinnasta voi olla loppumetreillä hankala päästä yksimielisyyteen. Lopputuloksena voi myös olla jotakin aivan muuta kuin on tilannut, jos tekijä on sattunut saamaan ”vision” matkan varrella.

Kankaita eli pagneja on olemassa erilaatuisia ja -hintaisia, ja kaikkein arvokkaimpia ovat hollantilaisen Vliscon kankaat, jotka edustavat länsiafrikkalaista huippumuotia. Poru saattaa olla valtava, jos ompelija vahingossa tuhoaa palasen tällaista kangasta, joka maksaa noin 30 000 CFA:ta/neljä metriä (45 euroa saattaa olla työläisen kuukausipalkka).

Samalla kouluttautuneet ompelijat ovat erittäin ammattitaitoisia ja nopeita vaativissa olosuhteissa. Työhuoneissa ruksuttavat vanhanaikaiset, poljettavat koneet ja silitysraudat lämpenevät hiilillä. Ompelija tuntee asiakkaansa lempikankaat ja lempimallit, huomauttelee lihomisista ja laihtumisista. Voi myös olla, että jos asiakkaan koko pysyy samana ja suhde ompelijaan hyvänä, puvut ovat valmistuessaan täydellisiä – vaikka ne olisi matkojen takaa tekstiviestillä tilattu.

Ompelija-ammatit on jokseenkin tiukkaan sukupuolitettu. Vain räätälit tekevät housuja; naisompelijoita alkaa heidän itsensä mukaan vaivata ”laiskuus” housutilauksen edessä. Joidenkin ompelijoiden mukaan laiskuus saattaa uhata myös, jos maksun saa etukäteen.

Erikoisuutena beniniläisissä ompelimoissa on, että vaatteita ei koskaan soviteta tekovaiheessa. Prosessi kulkee pikemminkin ompelun, ratkomisen, uudelleenompelemisen ja uudelleenratkomisen kautta: ainahan tulos olisi saattanut olla onnistunut jo ensimmäisellä kerralla! Jos näin on, kannattaa yrittää arvata mihin kellonaikaan oma vaate on työn alla ja piipahtaa ompelimoon kylään, juttelemaan, sovittamaan, juttelemaan, kuuntelemaan koneen ruksutusta, ja lopulta lähtemään kotiin uusi, silityslämmin puku tiukkaan pakettiin taiteltuna, mustan ohuen muovipussin sisään käärittynä.

 

VK-071