Akasia News

Kevään 2019 stipendiaatit valittu!

Päivä lyhenee ja iltapäivä hämärtyy jo varhain. Ensi keväälle kuitenkin on paljon valonsäteitä luvassa varsinkin seuraaville valituille stipendiaateille. Onnea kaikille heille! Odotamme innolla kevään antia ja toivomme paljon hyvää dialogia.

Pro meliore inter homines consensione! Eli paremman yhteisymmärryksen puolesta.

Joonas Ahlava, valokuva- ja kuvataiteilija
Noora Gaily, kieltenopettaja
Mia Hafren, näyttelijä, laulaja
Jouni Kaipia, arkkitehti, valokuvataiteilija
Marie Kajava, näyteläkirjailija, dramaturgi
Leila Koivunen, historioitsija
Sinéad Obrey, runoilija-kirjailija
Sirkku Rosi, kuvataiteilija
Eeva Rönkä, muotitaiteiljia
Elli Salo, näytelmäkirjailija, dramaturgi, suomentaja
Mia Simanainen, muusikko, säveltäjä
Saku Soukka, valokuvataiteilja
Annina Tuhkunen, tanssija, koreografi
Aino Venna, muusikko, säveltäjä

Villa Karon korkeakouluharjoittelija kevätkaudella on Kezia Kautto. Hän on Villa Karon 39. harjoittelija. Onnea harjoittelukaudelle!

Stipendien hakuaika syksylle 2019 on käynnissä 15. maaliskuuta saakka!

Kuva: Liisa Näsi (2017)

 

Ruumiin ravintoa Beninissä

Matkalaisen mieltä askarruttaa usein ruoka – ja mistä sitä seuraavaksi saa. Ennen Beniniin saapumista en tiennyt paikallisesta ruokakulttuurista juuri mitään. Oletuksena oli hedelmien ja tuoreiden meren herkkujen helppo saatavuus ja toisaalta tiettyjen länsimaisten tuotteiden puuttuminen. Ruoka on aihealue, jonka tulokas mielellään kartoittaa heti kättelyssä uudessa elinympäristössä, sillä maistuva ruoka vaikuttaa viihtyvyyteen valtavasti.

Kun silmä alkaa pikkuhiljaa tottua Grand Popon katukuvaan ja bongata sieltä ravintoloita ja ruuan myyjiä, voi evästarjontaa alkaa haarukoimaan ennakkoluulottomammin. Ainakin spagetti, riisi, kuskus, munakas ja tomaattikastike ovat eurooppalaisen tuntemaa perustarjontaa. Kalaa syödään lihaa enemmän, joten tutuksi tulevat erilaiset merikalat, kuten bar eli meriahven ja kookas barracuda. Katkarapuja ja muita mereneläviä on tarjolla jokaisessa tasokkaammassa ravintolassa. Ruokaa maustetaan usein vain suolalla ja pippurilla, mutta kysymällä lisämausteeksi voi saada kupillisen murskattua chiliä eli piment [pimã].

Beniniläinen keittiö sisältää monia erilaisia “tahnoja” eli pâte [pat]. Näitä lisukkeita tehdään lähinnä maissista tai maniokista eri menetelmin: esimerkiksi akassa on fermentoitu maissimöykky. Grand-Popon tienoolla maissi muodostaa ruokavalion pohjan, mutta Pohjois-Beninissä jamssi on yleinen perusruoka. Tahnojen kanssa syödään usein tomaattipohjaisia kastikkeita, joissa voi olla kalaa, kasviksia, lihaa tai paikallista halloumin tuntuista paimentolaisjuustoa, peuhl [pœl]. Uusi tuttavuus itselleni oli myös crincrin [crɛ̃crɛ̃], vihreälehtinen aromaattinen juutinsukuinen kasvi, jota käytetään kastikkeissa pinaatin tapaan.

Entä onko Beninissä jotain vakiintuneita ateria-aikoja? Paikallisten kollegoiden mukaan päivän aikana syödään yleensä kolme kertaa: aamupala, lounas ja päivällinen. Välipaloina voi järsiä vaikka sokeriruokoa tai banaanilastuja. Säästäväinen suosii kadunvarren ruokamyyjiä, joilta saa simppeliä ja halpaa perusruokaa, kuten riisiä ja papuja. Aamupuuro ei ole vieras asia Beninissä vaan sitä myydään aamuisin sokerilla maustettuna kadun varrella. Harva ateriaväli selittänee ravintoloiden valtavan annoskoon: iso spagettivuori pitää nälän poissa pitkään.

Ruokakauppojen tarjonta Grand Popossa saattaa olla niukkaa, joten länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävän mielessä herää jos minkälaisia ruokafantasioita. Niihin löytyy kyllä lievitystä, esimerkiksi paikallisen italialaismiehen pizzaillat viikonloppuisin. Maukas kiviuunipizza viinin kera vie makunystyrät hetkeksi koti-Eurooppaan. Kaupoista löytyy kyllä jonkun verran keksejä ja karkkia, mutta tropiikissa kannattaa toki nauttia tropiikin tuotteista. Paras jälkiruoka on ehdottomasti tuore ja mehukas pikkuananas. Trooppiseen fiilikseen pääsee myös Villa Karon puutarhurin noutaman kookospähkinän avulla: ensin hörpätään vesi ja sitten kaavitaan hedelmäliha kuorenpalaa lusikkana käyttäen.

Hyvää makumatkaa!

Teksti ja kuva: Katja Kärki, Villa Karon syyskauden 2018 harjoittelija