Akasia News

Harjoittelijan haavissa kausi 2 osa 3: Fredrik Ginman & Victor Bäck

Uuden vuoden vaihteesta lähtien ilonamme Villa Karossa on ollut Drifters’ Collective -bändissä vaikuttava räppärikaksikko Fredrik Ginman ja Victor Bäck, jotka Villa Karon keskuudessa yhteisnimellä ”Frector” paremmin tunnetaan. Haastattelumme hetkellä käsillä on kaksikon viimeinen päivä Beninissä ennen Suomeen paluuta. Suurta kotiinpaluuintoa ei ole ilmassa, sillä he olisivat mielellään viihtyneet Afrikan taivaan alla pitempääkin.

– Täällä oleminen on niin erilaista, rauhallista energiaa, kun pääsee rutiineista pois. Voi vaan istua ja olla stressaamatta mistään, Vicke toteaa.

– Me tultiin tänne kirjoittamaan lyriikat ja biisien pohjat meidän bändin seuraavalle albumille. Täällä ollaan, jotta kerrankin aikaa keskittyä ilman kiirettä, töitä ja keikkoja. Mut sitten taas samalla inspiraatiota on ihan toisella tavalla, kun ympärillä on paikallinen musiikki, rytmit, perkussioit ja kulttuuri kaikkinensa, Freddie lisää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vicke ja Freddie

Ajatus Afrikkaan lähdöstä sai alkunsa nimenomaan ajanpuutteesta ja sen ääneen lausumisesta. Eräs musiikkituottajatuttava oli vinkannut residenssiin hakemisesta, ja Vicken äiti puolestaan tiesi muutaman vuoden takaa joitain Villa Karon kävijöitä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

– Heti kun tää nähtiin, niin päätettiin, että tänne pitää päästä! Musiikin, kulttuurin, räpin ja kaiken kannalta tää oli meille paras vaihtoehto. Alkuun oli tarkoitus hakea muuallekin, mutta kun Villa Karon hakemus tehtiin, niin tajuttiin, että ei me oikeasti minnekään muualle halutakaan. Tää antais meille kaikista eniten, Freddie kertoo.

Hakemukseen panostaminen kannatti, ja ovi Afrikkaan aukeni. Biisien kirjoittamisen lisäksi alkuperäiseen suunnitelmaan kuului muun muassa break dance -workshoppeja ja useampia keikkoja, mutta kaikkeen aika, raha ja selkävaivat eivät antaneet myöden. Eräskin konsertti oli jo suunnitteilla, mutta syystä useasta kustannukset nousivat liian korkeiksi ja suunnitelma oli peruttava. Onneksi esiintymistilaisuus kuitenkin järjestyi Djanglanmey-nimisestä pikkukylästä, jossa Yrjänä Sauros ja muutamat muut suomalaiset olivat vuosi sitten käyneet esiintymässä.

DSCF3560 (Medium)

Videolla Villa Karon stipendiaateista koottu The Funky Poulet extempore-esiintyminen Djanglanmeyn kylässä.

– Funky Poulet -keikka oli aivan loistava! Upeaa, että saatiin tehdä toi, mieletön fiilis pienessä kylässä. Mukana meidän kanssa viulu, piano ja kiippari, koko homma oli spontaania improvisointia. Täällä jengi on ollut niin avointa ja jakanut meidän kanssa niiden musiikkijuttuja, että oli tosi hienoa päästä näyttämään meidän omaa hiphoppia paikallisille.

Nyt lähdön hetkellä ajatukset Beniniin paluusta ovat jo hautumassa.

– Nyt kun täältä tuntee porukkaa, ois hienoa joskus tulla tänne koko bändillä ja tehdä paljon lisää. Ja vois tulla esittämään biisejä, joita me ollaan nyt täällä ollessa kirjoitettu. Niissä on paljon pieniä vaikutteita ihmisistä, keskusteluista, djembe-sessioista ja kaikesta mitä täällä on koettu.

 

Teksti ja video: Ida Lindholm
Kuvat: Eveliina Wirtanen ja Ishmael Falke

 

 

Harjoittelijan haavissa kausi 2 osa 2: Laura Jäntti

Tällä kertaa sain haastateltavakseni Villa Karon kuistille teatteriohjaaja-käsikirjoittaja Laura Jäntin. Työnsä puolesta hän on aiemmin käynyt Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambiquessa. Sambiassa kyseessä oli kuukauden pituinen workshop, johon osallistui teatterintekijöitä kuudesta Afrikan maasta sekä Suomesta, Grönlannista ja Norjasta.

– Tansaniassa olin tekemässä Suuri tammi -yhteistyöprojektia, jossa suomalainen muinaisuskonto ja tansanialainen shamanismi yhdistyivät toisiinsa. Esityksen ensi-ilta oli Joensuun laulujuhlilla, minkä jälkeen teimme kiertueen Tansaniassa. Myöhemmin olin mukana myös teatterikorkeakoulun ja Dar es Salaamin yliopiston opiskelijoiden yhteisöteatteriprojektissa. Sen sijaan Mosambiquessa kävin suomalaisen Agora-yhdistyksen puitteissa rakentamassa paikallista teatterikoulutusta. Teimme mosambiquelaisten opiskelijoiden kanssa paikallisen version Kiven Seitsemästä veljeksestä, Laura kertoo.

Beninissä Laura on tekemässä käsikirjoitusta Ruotsin Kiirunassa toimivalle saamelaisteatterille. Itse näytelmä tullaan esittämään useilla paikkakunnilla eri puolilla Saamenmaata, joten esityskieli on sekoitus sekä saamea, suomea, ruotsia että norjaa.

Laura sanoo projektin osuneen kohdalle puolivahingossa juuri Beniniin lähdön aikoihin.

– Villa Karoon hakiessani olin aivan toisin ajatuksin. Tarkoitukseni oli perehtyä paikalliseen teatterikoulutukseen, luoda uusia kontakteja ja sen sellaista. Sitten mulle tarjottiin vierailevan ohjaajan paikkaa Kiirunasta, ja totesin, että tämä on tuhannen taalan paikka tutustua afrikkalaisen ja saamelaisen kulttuurin yhtäläisyyksiin.

Laura Jäntti (Medium)

Lauran mukaan afrikkalaisissa ja saamelaisissa uskomuksissa ja seremonioissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten unimaailman vahva läsnäolo. Ylipäätään animismissa kaikki liittyy kaikkeen ja pelaa yksiin. Ihmisen yhteys luontoon on kiinteä toisin kuin länsimaistuneissa kulttuureissa, joissa ihmiset pyrkivät eristämään itsensä irti luonnosta.

Näytelmän keskeisenä inspiraation lähteenä on Ailo Gaup-nimisen saamelaismiehen elämänvaiheet ja etenkin hänen shamanistinen toimintansa. Elämänsä aikana hän oli myös toimittaja, kirjailija, runoilija sekä saamelaisaktivisti. Gaup syntyi Kautokeinossa 1944. Kukaan ei tiennyt, että hänen äitinsä oli raskaana, ja tämä vetäytyi tuntureiden suojiin synnyttämään. Hänen piilonsa kuitenkin paljastui, sillä hänen äitinsä ja siskonsa näkivät jäljet lumessa ja niitä seuraten löysivät lapsen. Ailo adoptoitiin Etelä-Norjaan, missä hän eli tietämättä sen enempää omista saamelaisjuuristaan. Opintojensa jälkeen hän ryhtyi toimittajaksi. Kerran juttumatkalla Kautokeinossa eräs saamelaisnainen, joka sittemmin osoittautui Gaupin serkuksi, tunnisti Ailon ja esitteli tämän koko perheelleen. Sittemmin Gaupista tuli aktiivinen saamelaiskulttuurin puolesta puhuja. Hän myös kiinnostui shamanismista ja tutustui siihen paitsi Lapissa myös muualla maailmassa.

– Näytelmässä tulee olemaan useita tasoja, joista yksi on alkuperäiskansojen kohtalo, runous on toinen ja shamanismi on kolmas. Ailo Gaupin tarina liittää nämä kaikki toisiinsa. Hänen elämässään on mielenkiitoista sekin, millä tavoin hän välillä joutui paikallisten hylkimäksi. Ajateltiin, että vaikka hän paljon tiesikin saamelaisesta perinteestä, hänen ei kuitenkaan ollut yksi heistä. Toisaalta alueella vahvistunut lestadiolaisuus asetti shamanismin huonoon valoon, Laura toteaa.

Omaa Beninin oleskeluaan Laura kuvaa monin tavoin vanhaksi ja tutuksi.

– Koen täällä paljon flashbackejä kaikesta aiemmin koetusta. Mua viehättää se, miten tässä kaikessa on ihan oma järjestelmänsä. Vaikka kaikki se, mitä kadunvarsilla näkyy voi äkkiseltään vaikuttaa kaaottiselta, mutta mikään ei ole sattumanvaraista. Kaikella on oma paikkansa. Toisaalta on mielenkiintoista se, kuinka yhteisöllistä elämä täällä edelleen on.

Beniniin lähteminen ei kuitenkaan ollut Lauralle itsestäänselvyys.

– Mä mietin kauheasti lähdenkö mä tänne vai en. Valkoisena eurooppalaisena vastus on iso, sillä toisinaan itsensä tuntee käveleväksi rahapussiksi. Mutta töiden kautta on ollut mahdollisuus löytää todellinen yhteys paikallisiin ja yhteinen fokus. Täällä on niin paljon asioita, jotka vetoavat ja joita olen utelias tuntemaan. Ja samalla niin usein on asioita, joita ei alkuunkaan ymmärrä. Joskus se tuntui hankalalta, mutta oloa helpottaa, kun hyväksyy oman ymmärtämättömyytensä ja että niin se vain on.

Teksti ja kuva: Ida Lindholm

Club Astronomique de Grand-Popo

Beninin ensimmäinen tähtitieteellinen seura! Kuulostaapa hienolta! Tarvitsemme sille nimen. Miten olisi Club Astronomique de Grand-Popo? Mainiota! Grand-Popon tähtitieteellinen seura on juuri aloittanut toimintansa! On 12. marraskuuta vuonna 2015.

Vuotta aiemmin Matti-Juhani Karila on kysynyt Helsingissä, josko Tähtitieteellinen yhdistys Ursa lahjoittaisi Villa Karoon kaukoputken grandpopolaisten ja stipendiaattienkin iloksi. Kaukoputki on nyt täällä ja sen innoittamana olemme perustaneet Ulrichin, Richardin ja muutaman muun paikallisen nuoren miehen kanssa tähtitieteellisen seuran, jonka tehtävä on pitää huolta kaukoputkesta ja keksiä sille käyttöä. Stipendiaattisuunnitelmani on hyvää vauhtia toteutumassa.

Jyri Pitkänen-2356 (Medium)

Kuva: Jyri Pitkänen

Kanssani ringissä Villa Karon lavalla istuu 6 vakavaa kasvoa. Miten kaukoputki toimii? Mitä sen kanssa voi tehdä? Mitä tarvitsemme seuran toteutumiseksi? Mitä ihmettä seura voi puuhata? Kun kirjaamme ylös paikalla olijoiden nimet, kaikilla on jo etukäteen sovitut tittelit: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, varainhoitaja, tapahtumajärjestäjä. Lienen ainoa, jolla ei ole hienoa nimekettä, sillä pidän enemmän epämuodollisuuksista. Ja vaikka olenkin nyt kaikille avoimen seuran jäsen, en pysty osallistumaan sen toimintaan täällä kuin parin kuukauden ajan.

Keskustelemme ideoista. Ainakin seura voi pitää kaukoputki-iltoja niin Grand-Popossa kuin lähiseudun kylissä, joissa ihmiset eivät ole koskaan nähneet kaukoputkea. Kenties opettajien kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä kansanvalistuksellisessa hengessä. Seura voisi myös kertoa toiminnastaan omalla Facebook-sivulla. Oma toivomukseni on, että seura myös selvittelisi paikallisia taivaankappaleisiin ja tähtikuvioihin liittyviä nimiä ja uskomuksia. Jupiterista ja Venuksesta tai Orionista ja Plejadeista puhuminen tuntuu täällä vielä hölmömmältä kuin Suomessa, vaikka kenties on niin, että ne ovat tulleet jäädäkseen myös tänne.

Jyri Pitkänen-2338 (Medium)

Kuva: Jyri Pitkänen

Ensimmäinen kaukoputki-ilta on Villa Karon 15-vuotisjuhlaviikon viimeisenä päivänä. Illalla kahdeksalta on jo ollut hyvän aikaa pimeää kun kannamme kaukoputken Villa Karon edustalle ja suuntaamme sen kohti lännessä hymyilevää Kuuta. Taivaalla komealta näyttävästä sirpistä paljastuu putken avulla rosoinen vuorien ja kraatterien rikkoma maisema. Joistakin vuorista Aurinko valaisee vain huipun, toiset langettavat kymmenien kilometrien varjot taivaallisen seuralaisemme pinnalle. Ei tarvitse paljonkaan mielikuvitusta voidakseen ajatella sen muodostavan kokonaisen oman maailmansa.

Paikalle saapuu tunnin aikana ehkä sata ihmistä katsomaan kaukoputken lävitse. Suurimmalle osalle, ehkä jopa kaikille, se on ensimmäinen kerta. Katseet ovat tarkkaavaisia, innostuneita, epäuskoisia, hämmentyneitä. Välillä tilanne purkautuu voimakassanaiseksi keskusteluksi kaverin kanssa. Osaisinpa minaa. Useat haluavat tietää lisää Kuusta ja maapallosta ja aurinkokunnasta ja tähdistä: mistä Kuun valo tulee, kuinka suuria tähdet ovat, paljonko planeettoja on? Kysymykset ovat jokseenkin samanlaisia kuin mitä vastaavassa tilanteessa kuulee myös Suomessa.

_DSC0405 (Medium)

Kuva: Julia Autio

Tunnin kuluttua Kuu on niin matalalla, että ilmakehä alkaa sumentaa näkymää. Käytännössä Grand-Popon horisontissa on myös aina pilviä. Minun ei ole tarvinnut käännellä kaukoputkea pitkään aikaan, sillä klubilaiset ovat jo ottaneet homman itselleen.

 

Tuukka Perhoniemi
Kirjoittaja on tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan planetaari ja stipendiaattina Villa Karossa marras-joulukuussa 2015. Hän kirjoitti residenssiaikanaan myös blogia, jonka voi lukea täältä.

***

Kaikkien suureksi suruksi seura menetti innokkaan perustajajäsenensä ja ensimmäisen puheenjohtajansa Ulrich Amouzoun, joka menehtyi Cotonoun sairaalassa 26.12.2015 sairastettuaan pitkään munuaisten vajaatoimintaa.