Akasia News

Environ sielu OBOUBE BLANCHARD DJOSSOU


blanchard_web
Villa Karon ympäristöprojekti Enviroa luonnontieteiden maisteriopintojensa ohella koordinoinut Blanchard Djossou on omien sanojensa mukaan omistautunut ”kestävälle maataloudelle luonnon suojelemiseksi Jah’in hengessä”. ”Kuin matkustaja, jonka täytyy matkalle lähtiessään valita päämääränsä” hän kertoo tienneensä pienestä saakka tahtovansa vaikuttaa elämän tasapainoon maan päällä.

Kiinnostus lähti liikkeelle terveysongelmista, joita esiintyi lähipiirissä. Yleensä perheitä runtelivat epidemiat ja hygienian puute. Opettaja-isän mukana perhe muutti ympäri Beniniä ja Blanchard pääsi sisaruksineen tutustumaan kotimaansa kaikkiin osiin. Seurauksena tästä karttuivat maantuntemus ja  kielitaito. Grand-Popossa puhumansa minankielen lisäksi Blanchard puhuu muun muassa xwlaa, xwélaa, saxwèa, fonia, gounia, aîzoa, adjaa.

ENVIRO-projektin ja opiskelujensa ohessa toimelias mies pyörittää järjestöä nimeltä « Valorisation Agricole – VA ». Viimeisen kolmen vuoden ajan Blanchard on toiminut jätehuoltojärjestelmien parissa Beninissä, muun muassa Cotonoussa ja Torissa. Maisteriopintojensa puitteissa hän on työskennellyt myös puutarhaosuuskuntien ja kompostointiin liittyen Houéyihossa. 

Ennen Enviroa Blanchard on ollut monenlaisessa ympäristötoiminnassa mukana. « PETITS PRINCES »- järjestössä, hän on työskennellyt alueellisten kehityshankkeiden parissa (mm.  ravitsemus,  maatila- ja kulttuurihankkeissa). Possotomén Tarinankertojien kerhossa (Le Club des conteurs de Possotomé) Blanchard on ollut kirjoittamassa nuortenkirjaa nimeltä « ZINSOU JA SAGBO ». ECO-BENIN- järjestön ympäristökerhossa, Blanchard on toiminut Possomén kaupungin siistinä pitämiseksi ja nykyisessä VALORISATION AGRICOLE-yhdistyksessään hän tekee ympäristötyötä Possotomén ja Akodehan koulujen kanssa.

Rakkaudesta luontoon kertoo myös Blanchardin Aux Bonheurs de Dan-yhdistyksen tiluksille perustama permakulttuuriin pohjaava luomuviljelmä Gboviéssa.

Blanchardille, olemassaolon tasapainossa on mitä suuremmissa määrin kysymys luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta.

Lue lisää Blanchardin ENVIRO-projektia varten perustaman kasvimaan ja kompostin kehitysvaiheista täältä.

 

blanch_2

Workshop / atelier compost

Huomioita vodunista ja luonnonsuojelusta

Fishing in the sunrise at Ahème lake / Peche sur le lac Ahème au lever du soleil

Fishing in the sunrise at Ahémé lake / Peche sur le lac Ahémé au lever du soleil

Vuosikymmenten saatossa luonnon monimuotoisuuden suojelemisen logiikka on muotoutunut voduniin liittyviksi säännöiksi ja kielloiksi. Ahémé-järvellä suhtautuminen luonnonvaroihin ja niistä huolehtiminen, pohjaavat pitkälti väestön tottumuksiin. Pédahojen, xwlojen ja sahouèn sosiokulttuuriset luonnonvarojenhallinnan mallit hakevat inspiraationsa tiettyjen vodun-jumalten (Avlékété, Adikpo, Kpinsou, Dagbohonsou, Tohagogossou Kouffo-aho, Yètè, Gboclo) yliluonnollisiin voimiin liittyvistä uskomuksista, riiteistä ja kielloista. Luonnonvarojen hyödyntämistä sääteleviä perinteisiä kieltoja noudatetaan, kun esimerkiksi järven tuotannossa tapahtuva lasku ja hukkumiskuolemat voidaan tulkita johtuvaksi kieltojen ja tabujen rikkomisesta. Jotta kalastuksen kestävyys voidaan turvata, on sosiologisia fundamentteja ja suhtautumista järviluontoon täydennettävä teknisellä suunnittelulla.

Tässä muutamia vodun-uskontoon liittyviä luonnonvarojen hallinnan mekanismeja:

  1. Eräät vodun uskonnon harjoittajat eivät saa syödä tiettyjä kala- ja äyriäislajeja, kuten mustaa monnia (Clarias sp)
  2. Tiettyjen piensilmäisten kalaverkkojen “mandovi”, “Gbagba-Loulou” käyttökielto pohjapyydysten poistaminen (Xa, Akadja) Ahô-kanavasta, kiellettyjen kalastusvälineiden käytön omavalvonta
  3. Ahémé-järven rantakylässä Akodéhassa noudatetaan Avlékété-vodunin lakia, eikä kalasteta sunnuntaisin, kalojen ja äyriäisten lisääntymisen kannalta tärkeä kutupaikka on rauhoitettu
  4. Grand-Popon kalastajia säätelee Mami-Wata-vodun. He eivät saa lähteä kalaan merelle tai joelle Comén kaupungin markkinoita edeltävänä päivänä.
  5. Beninissä on puulajeja, joiden käyttö on tietyn vodunin seuraajilta kielletty. Nämä puut ovat tyypillisesti hidaskasvuisia tai harvinaisia puita.
  6. Ikivanha tapa huolehtia luonnonvarojoen kestävästä käytöstä on kieltää kalastus ja peltotyö toripäiviä edeltävänä päivänä.

 Vetten jumalat

Veden jumalat ovat kosteiden alueiden ja niiden biodiversiteetin puutarhureita. Dania, Héviossoa, Mamia, Avlékétéa ja Tohosouta (ks kuva) kunnioitetaan noudattamalla kuhunkin liittyviä kieltoja luonnonvarojen säilyttämiseksi – epäilemättä koska juomavesi on pintavedestä saatava elämänlähde.

Tovudu-jumalan symboli on rupikonna, jota kutsutaan tohèksi, veden linnuksi. Se symboloi hedelmällisyyttä, runsautta, ja veden jatkuvaa läsnäoloa. Rupikonnaan ei saa kohdella kaltoin, etenkään tovudu-jumalan seuraajien läsnäollessa, tai joutuu maksamaan heille raskasta sakkoa. Modernin ajan ekologeille rupikonna on paras mahdollinen puhtaan, monimuotoisen ja biologisesti tasapainossa olevan ympäristön indikaattorilaji, jolla on hyvä sopeutumiskyky. Rupikonnaa kunnioittavat Tovudu-jumalan seuraajat voidaankin nähdä aikaansa edellä olevina ekoihmisinä, jotka arvostavat kaikkien eläinten, kasvien ja ihmisten elämää.

Ukkosen, salamoiden ja sateen jumala Hêbiosso on yksi Grand-Popon tärkeimmistä voduneista. Tämä jumala pitää kiinni taivaan vesihanasta ja säätelee maatalouden rytmiä. Jos menee kalaan Avlékété-jumalan kieltämälle merkitylle alueelle Avlon lähellä Mono-joella, täytyy uhrata ja antaa lahjoja Heviossolle.

AVLÉKÉTÉ-vodun ja järviekosysteemin suojelu Ahémé-järvellä ja Mono-joella

Kuten Ahémé-järvellä, myös Mono-joella on tärkeä merkitys Beninin taloudellissosiaaliselle kehitykselle; Beninin etelä-osien asukkaat hyödyntävät sen runsaita kala- ja äyriäiskantoja. Mono kulkee myös rannikolla sijaitsevan Grand-Popon halki, jossa joen ja meren kalakantoja hyödynnetään intensiivisesti. Joen ekosysteeminin köyhtymisellä on vääjämätön vaikutus kala- ja äyriäiskantoihin.  Kala- ja äyriäistuotannon lisäämiseksi järvi tarvitsisi hoito- ja sopeutumissuunnitelman.  Nyt lähistön asukkaat ruoppaavat järveä ja kalastavat tulvatasanteille kaivetuilla kuopilla.

Mangrovemetsien ennallistamisen lisäksi, Avlékété-jumalaan liittyvien säännösten noudattaminen tukee alueen vesialueiden suojelua ja parantaa niiden tuottavuutta.

Järven osia on pyhitetty Avlékété-jumalalle. Tämä käytäntö ylläpitää järviluonnon monimuotoisuutta, suojelee kalakantoja ja tukee kalastuksen kestävyyttä. Kukaan ei saa kalastaa pyhillä, vodunille merkityillä alueille, joilla itse asiassa on parhaat luonnonolosuhteet, ja jonne kalat tulevat kutemaan ja jatkamaan lajiaan.

Joka vuosi Avlékété-fetissin kunniaksi järjestetään uhrausriittejä, tanssitaan ja rukoillaan. Kalastus Ahémé-järvellä kielletään viikoksi kokonaan, minkä jälkeen järjestetään vuosittainen Awilé-seremonia. Perinteinen riitti edesauttaa ekologista uusiutumista. Sitä voidaan hyödyntää vesialueiden kestävässä hallinnassa ja kala- ja äyriäiskantojen monimuotoisuuden suojelemisessa turvaten näin niistä saatava tulonlähde paikallisille ihmisille.

Virtahevon sielu Djènon- ja kestävä kalastus Toho-järvellä

Vodun-myyteissä virtahepo on ristiriitainen hahmo: yhtäältä jättiläismäinen tuhoaja, toisaalta suuri pelastaja ja suojelija. Beninin etelä-osisssa virtahepoa kutsutaan Sinmègniksi, Dègboksi, tai merilehmäksi ja sillä on tärkeä asema paikallisväestön uskomuksissa. Kaikissa Mono-joen ja Ahémé-järven rantakylissä virtahevosta puhutaan rakkaudella ja kunnioituksella. Vesistöissä asustavaa virtahepo on arvostettu fetissi.

Tohonoussa virtahepoa arvostetaan korkealle «Djègnon»- fetissin sieluna. Asukkaiden mukaan on yksinomaan virtahepojen ansiota, että kalaa ylipäätään on yhä saatavilla. Kyläpäällikön mukaan eläimen pyhittäminen liittyy siihen, että virtahevot vähentävät merkittävästi Toho-järven Paspalum vaginatum-ruovikon kasvustoa. Noin 25 vuotta sitten järvi melkein kasvoi umpeen, mikä uhkasi kalastamista järvellä. Alueelle saapuneet virtahevot ennallistivat merkittävät kalastusalueet laiduntamalla kasvia. Tapahtuneen johdosta järjestetään vuosittainen seremonia virtahepoa symboloivalle fetissille.

Kalastaminen on kielletty Toho-järvellä sunnuntaisin. Tarkoituksena on pitää virtahepo tyynenä ja välttää sen siirtyminen alueelta muualle, sekä säännöstellä järven kala- ja äyriäiskantoja.  Myös muiden kosteikkoalueilla vesistöjen kestävässä hallinnassa on hyödynnetty näitä kieltoja. Ahémé-järven ja Mono-joen varren kylissä kieltojen noudattamista valvoo Zangbéto-vodun.  Toho-järvellä järjestetään virtahevonbongausta turisteille sunnuntaisin, koska suojelupäivisin virtahevot ovat aktiivisimmillaan järven penkereillä.

Turtle babies in Grand--Popo / Des tortues bébés au Grand-Popo

Turtle babies in Grand–Popo / Des tortues bébés au Grand-Popo

Merikilpikonnat ja kalastajat

Grand-Popossa syödään merikilpikonnan lihaa ja hyödynnetään sitä perinteisessä lääketieteessä, mutta tietyt kiellot ja sosiokulttuuriset seikat edesauttavat eläimen suojelemista Grand-Popon rannikko- ja jokialueella. 39,55 % “popolaisista” kunnioittaa merikilpikonnia. Hyväsydämisten tekojensa ansiosta konnista on tullut useiden kansojen toteemieläimiä.

Ghanalaisten Adan-kalastajien keskuudessa merikilpikonnat ovat tabu, eikä niitä tapeta tai syödä. Tarun mukaan merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) pelasti Adanien haaksirikkoutuneet esi-isät kuljettamalla heidät uponneelta laivalta rannalle kilpensä päällä. Kilpikonnat on kohotettu kultin asemaan ja jos niitä jää vahingossa verkkoon kiinni ja kuolee, suoritetaan korvaavia rituaaleja ja tehdään uhrauksia. Eräiden Togosta kotoisin olevien kalastajien huulilla kulkee samankaltainen legenda, jonka mukaan merikilpikonnat ovat jumalolentoja, jotka ohjasivat esi-isät sumussa ulapalta rannikolle. Adaneille ja joillekin togolaisille kansoille merikilpikonnien syöminen tuottaa huonoa onnea, eikä kalastusveneisiin oteta kilpikonnalihaa syöviä ihmisiä, koska tästä voi seurata merionnettomuus tai huono kalansaalis.

Mami-Wata-vodunjumalan seuraajille Mamisseille merikilpikonnat edustavat meren jumalattaren Gueinyêhouén fetissiä (Guein fetissiä). Mamissit uskovat merikilpikonnien olevan liikenneväline merellä.

Gbèconissa ukkosenjumalan seuraajat kiinnittävät lanteilleen merikilpikonnan kalloja päästäkseen osalliseksi näiden suojeluksesta.

Merikilpikonnien kansakieliset nimet Grand-popon kahdella pääkielellä.

Merikilpikonnalaji Kansankielinen nimi
Minaksi Xlwaksi
Lepidochelys olivacea “Eklo” (kilpi-konna) “Eklo” (kilpi-konna)
Dermochelys coriacea Agbossêguê” (Jättiläsmäisin) Ehou”
Teksti: Blanchard Djoussou.
Tiedonlähteinä: grand-popolainen kalastaja MONTCHO A. Damien,  Kpomassèn kyläpäällikkö LIHOUNKOUNTO Ganhouégnon, Jérôme ADIGBLI Bopan kalastustoimikunnasta, Bernard Capo- Chichi ABOMEY-CALAVIn yliopistosta (Vetten jumalat)

ENVIRO-projektin kasvimaan ja kompostin vaiheita

ENVIRO-projektia varten Grand-Popoon perustettiin kasvimaa ja komposti demonstroimaan biojätteiden hyötykäyttöä. Kierrätys- ja käsityöviikonlopun työpajoissa Blanchard Djossou opetti kuiva- ja nestekompostin tekemistä ja kertoi niiden hyödyistä. Osallistujat puutarhan kasveista tehdyt säkkiviljelmät mukaansa.

 

ENVIRO-työpajat 10-11.5.2014

 

Muovijäte workshop – muoviroskasta mattoja!

Muovijätetyöpajassa muoviroskasta kudottiin mattoja, tehtiin köysiä ja käytiin läpi muita uudelleenkäyttömahdollisuuksia. Työpajasta vastasivat paikallinen taiteilija Richard Dinosaure ja suomalaisen kuvataiteilija Johanna Havimäen kanssa muovipussikudontaan keväällä perehtyneet paikalliset naiset Sylvie HOUNNOU ja Ayaba KOUKPLO. Työpajan tunnelmaa nostattivat Richardin ja lasten yhteislaulut muovin ympäristöhaitoista ja huudot muovin käytön vähentämiseksi. Osallistujat saivat kuulla muovin käytön ympäristöhaitoista ja sen hävittämiseen liittyvistä terveydellisistä ongelmista. Richard kertoo kuinka muovipussit estävät veden imeytymistä maaperään pahentaen tulvia ja kuinka muovipusseissa myydyt kuumat ruoat ovat terveydelle haitallisia. Tärkeintä on vähentää muovipussien käyttöä ja kierrättää nykyiset pussit!

at_plastique
Batiikki / kangas työpaja – Ei muovipusseja vaan kangaskasseja!

Batiikkityöpajassa painettiin kestokasseja cotonoulaisen taitelija Gabin AYOHOUANNONin johdolla ympäristönsuojelusloganein varustettuina. Kaikki osallistujat painoivat itselleen kassit ja lopuista kankaista ompelutettiin kangaskasseja torimyyjille jaettavaksi. Torilla kassit olivat menestys, niiden mukana kulki viesti kestävyydestä. Jos muovipusseista halutaan eroon, on niille oltava vaihtoehto, jolla ostokset saadaan kannettua kotiin!

at-bat

Marionettityöpaja – sekajätteestä käsinukkeja ympäristövalistukseen!

Grand-Popon Céntre Académique des Arts Africains et d’Écoutes’n poppoo Leutamini ADJANOHUNUN, Aboudoulaye BOUBÉn ja Johnny Dougnon ABOTSIn  vetämässä marionettityöpajassa opeteltiin marionettien tekemistä kierrätysmateriaaleista. Työpajassa valmistuneilla nukeilla on erityistehtävä ENVIRO-projektissa. Nukkeja hyödynnetään Grand-Popon yläasteen ympäristökerhossa ja muussa projektiin liittyvässä ympäristövalistuksessa.

at-mar

Biojäte/kompostointityöpaja – biojätteistä puhdasta multaa ja lannoitetta oman ruoan viljelyyn!

Biojätteeseen liittyvää työpajaa veti ENVIRO-projektin koordinaattori Oboubé Blanchard DJOSSOU. Ympäristö- ja ravitsemustieteitä, sekä luomuviljelyä opiskellut Blanchard kertoi integroidun permakulttuurin ympäristöhyödyistä, opetti neste- ja kuivakompostin tekoa sekä jakoi osallistujille viljelypusseja ENVIRO-projektin puutarhassa kasvattamistaan taimista. Multana käytettiin niin ikään taimitarhassa kotitalousjätteestä tuotettua kompostiainesta.  Osallistujajoukko koostui paikallisen AMAZONE-järjestön jäsenistä sekä muista asiasta kiinnostuneista, niin Grand-Poposta kuin sen ulkopuoleltakin. Blanhard kertoi myös konventionaaliseen maatalouteen liittyvistä ympäristö- ja terveysongelmista. Osallistujat lähtivät kotiin pussipuutarha kainalossaan – tai päänsä päällä. Ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ovensuussa viljellyt tomaatit, yrtit ja chilipaprikat tarjoavat helpon pääsyn puhtaaseen ruokaan ja tarpeellisiin hivenaineisiin niillekin perheille, joilla ei ole rahaa vihanneksiin tai omaa viljelypalstaa.

at-bio

Metallityöpaja — Peltipurkeista öljylamppuja!

Comélaisen metallisepän Albert TOESSIn valvovan katseen alla 22 osallistujaa perehdytettiin öljylampunteon saloihin. Öljylamppuja käytetään Beninissä yleisesti valaisemaan nopeasti laskeutuvien iltojen sysisynkkyyttä. Lamppujen valokeilat Grand-Popon raitilla sulkevat sisäänsä katumyyjien tarjonnan: banaanimunkit, maissintähkät, pikkukalat ja muut herkut. Useampi innostuneista osallistujista haaveilee nyt oman lamppupajansa aloittamisesta…

at-metal

Lasityöpaja – Vanhoista pulloista lasihelmiä!

Maailmalla tunnettu ghanalainen lasihelmitaiteilija “CEDI” Nomoda Djaba saapui Grand-Popoon mukanaan perheensä vuosisatainen helmenvalmistusperintö ja kassillinen lasihelmiä. Cedi kertoi kuinka kierrätyslasista saadaan helmiä sulattamalla lasimurskaa termiittikeosta rakennetussa uunissa, ja lasityöpajan osallistujat tekivät värikkäistä helmistä itselleen koruja. Toreilta tuttujen helmien valmistustapa herätti suurta hämmennystä ja osallistujat jäivät odottamaan Cedin uutta vierailua, jossa päästäisiin tutustumaan valmistusprosessiin käytännössä.

at-perle

Teksti: Blanchard Djossou, Maikki Salmivaara
Kuvat: Maikki Salmivaara

 

ENVIRO – ympäristöaiheinen taide- ja käsityönäyttely

 

Villa Karo Lissa Gbassa, toukokuu 2014

«  Suhteellisessa vaikeaselkoisuudessa on jokaisen sukupolven löydettävä tehtävänsä, täytettävä se tai luovuttava siitä ” sanaili martiniquelainen antikolonialisti Frantz Fanon viimeisen kirjansa ”The Wretched of the Earth” sivuilla vuonna 1961.

Itse asiassa ympärillämme on lukemattomia haasteita. Tuskin Jumalakaan suostuisi laskeutumaan taivaasta paikallemme niitä ratkomaan.  Siksi meidän jokaisen on löydettävä oma tapamme toimia toistemme olemassaolon parhaaksi.

Jätteet eivät ole ongelma yksin Grand-Popossa, vaan kyse globaalista tilanteesta. Arkipäiväisestäkin haasteesta, jolle Grand-Popon ensimmäinen pormestari, toimittaja-kirjailija Eugène Codjo Kpadé omistautui jo hyvin varhain. Vuonna 2001 Flamboyant julkaisi hänen kirjansaLa terre brûle” (Poltettu maa), joka käsittelee ympäristökysymystä.

Meillä ei ole kuin yksi planeetta – Maa – jonka osa me ihmiset olemme. Ihmisellä on kyky tuhota tuo planeetta ja sen muut lajit, samalla kun tuhoamme oman olemassaolomme perustan. Meillä on myös kyky ajatella ja tehdä valintoja ympäristön suojelemiseksi. Tämän takia on ihmisen vastuulla tehdä kestäviä ratkaisuja. Voimme jäteongelmaan puuttua kuluttamalla vähemmän, roskaamalla vähemmän, laittamalla jätteet talteen ja hyödyntämällä niitä uudelleen.

Ensiksi meidän on kuitenkin tunnettava haaste ja osattava toimia sen ratkaisemiseksi. Tähän ENVIRO-projekti  pyrkii vastaamaan taiteen ja käsityön keinoin. Grand-popolaiseta, beniniläistä, ghanalaista ja suomalaista osaamista yhdistämällä haluamme herkistää ja inspiroida ihmisiä Grand-Popon kylässä näkemään ympäröivät ongelmat ja etsimään yhdessä niihin ratkaisuja jätteiden uusiokäytöstä –  ihmisen  ja ympäristön parhaaksi.

Tässä näyttelyssä meillä on kunnia esitellä ympäristöaiheisia teoksia ja kierrätysmateriaalista tehtyjä töitä seuraavilta taiteilijoilta ja käsityöläisiltä:

Gabin Ayohouannon, Florent Coovi Nagoba, Richard Dinosaure, Hedy, Johanna Havimäki, Adjanohun Loetamini, Sakari Kannosto et l’équipe de l’atelier de décembre, Matti Kurkela, Albert Toessi

Oeuvre de Matti kurkela _web

Matti Kurkela: Mami-Wata

Teksti: Blanchard Djoussou ja Maikki Salmivaara
Kuvat ja video: Maikki Salmivaara

Sadepisaroita ja siunauksia

ENVIRO-kierrätys- ja käsityöpajaviikonlopun avajaishumua

On varhainen perjantaiaamu 9.5.2014. Taivaan peittämät pilvet heijastuvat mami-seurakuntalaisten kasvoihin Madame Eugénie Afi MENSANHin luostarissa Kindjihouessa, Grand-Popon risteyksen tuntumassa. On aika aloittaa Mami Wata-voudun seremonia, jotta pitkään valmisteltu ENVIRO-projektin huipentava kierrätysviikonloppu saadaan käyntiin. Naisten katseissa häivähtää epäilys suunnitelmien toteutumisesta. Sadepilvet näyttävät kasaantuvan päiväksi aiotun kulkueen ja illan seremonian ylle. Täällä sade sulkee ihmiset koteihinsa. Ja tänään olisi oltava liikkeellä – kaduilla, avajaisseremoniassa, puheita pitämässä ja niitä kuuntelemassa, seuraamassa kulttuuriohjelmaa ja ihastelemassa taidenäyttelyä, nauttimassa virvokkeista ja elokuvista.

consultation_fa web2

Sadepisarat alkavat hiljalleen putoilla. Vetäydyimme luostariin rukoilemaan siunausta kierrätysviikonlopun onnistumiseksi. Jumalat ovat puolellamme, saamme siunauksen tapahtumalle, ylijumala vihjaa tulevasta menestyksestä.

Sade jatkuu. Mutta Mami-papin mukaan tämä on hyvä merkki – kulkueen matka on pitkä ja kuumuus poissa.

Kello puolikymmenen. Grand-Popon keskustaa merkitsevä Carrefour. Risteyksessä kohtaavat kulkueen osanottajat: mami-seurakuntalaiset, taiteilija Richard Dinosaure porukkansa kanssa ja mopotaksistit, joihin reitin varrelta liittyvät vielä Centre Académiquen taiteiljat.  Pilvet lipuvat taivaanrantaan, kulkue kylän halki.

Juhlatunnelmaa, rumpuja ja torvia. Mami-Watojen ympäristönsuojelulaulu raikaa. Kädet käyvät ja kylänraitti puhdistuu muoviroskasta. Luurangoksi naamioitunut Richard pelottelee muovijätteen vaaroilla kyläläisiä, jotka ovat kerääntyneet ihmettelemään kulkuetta. Kakofonia saavuttaa Villa Karon kierrätyspisteen. Luuranko pauhaa jätteenlajittelusta. Hankekoordinaattori Blanchard Djossou esittelee viikonlopun ohjelmaa. Sitten on musiikkia, performansseja, luomuananasmehua.

Tauko. Aletaan valmistautua iltaan.

Kuumin hetki on ohi. Pilvet eivät palanneet illaksi. Akasian alla Georgette SINGBE avaa ENVIROn kierrätys- ja käsityöviikonlopun sädehtien kaksisataapäisen yleisön edessä.

Ohjelmassa seuraavat Villa Karon johtajan Kwassi AKPLADOKOUn tervetuliaissanat. Viesti on selkeä:  Ympäristöongelmat ratkaistaan yhteistoimin! Myös Grand-Popon pormestari Cloaire Ablo korostaa yhteistyön tärkeyttä. Pitkään ja ihaillen hän käy läpi Ruandan muovipussittomuutta ja sen toivottavaa mallia tulevaisuuden Beninille. Projektikoordinaattorit Blanchard Djossou ja Maikki Salmivaara kertovat hankkeestaan. Sen synnystä, päämääristä ja kahdeksan kuukauden aikaansaannoksista. Grand-Popossa ympäristötyötä tekevän kansalaisjärjestön Eco-Béninin Inès KINTOKONOU edustaa tilaisuudessa ENVIRON kumppanijärjestöjä: Kiitos yhteistyöstä, toivomus sen jatkumisesta ja syvenemisestä!

Puheita siivittävät musiikkiesitykset. Johnny ABOSTI laulaa yhtenäisyydestä

Grand-Popon kestävän kehityksen päämäärien savuttamisessa ja vihreästi elämisestä. Kierrätystaiteilija-marionetisti Richard Dinosaure sanailee muovipussien vaaroista.

Aurinkovarjon virkaa toimittaneen juhlakatoksen alta yleisö ohjataan vierailulle taidenäyttelyyn. Paikalle saapuneet taiteilijat esittelevät kierrätysmateriaaleista valmistamiaan ja ympäristöaiheita käsitteleviä töitään tuoden uusia näkökulmia laajaan ongelmakenttään ja sen ratkaisuihin.

Ilta laskeutuu cocktail-tilaisuuteen ja taipuu yöksi Villa Karon luontoelokuvaillassa.

Lähes kaikki on valmista viikonlopun työpajojen käynnistämiseksi.

Johnny ABOTSIn Laulu menee  näin:

Ecolo mentalité
Ecolo maturité
C’est mon rêve pour la cité
Qui voudrait bien y adherer
C’est mon rêve pour ma cité
Qui voudrait bien y participer
Ecolo ooo Envirooo
C’est un devoir pour nous parents
Pour le bonheur de nos enfants
Obligation pour nous parents
Pour le meilleur du continent
Nous devons changer de comportement
Pour le meilleur du continent
Je veux manger ecolo
Je veux boir ecolo
Sur la plage de grand popo
Je suis a l’aise avec ma go
Quand le ciel est vraiment beau
Tout en buvant des noix de coco
Ecoloooooo envirooooo
Ecolooooo enviroooooo
Ecolooooo envirooooooo

carneval_mami1_web


ENVIRO – Kierrätystehdas-viikonloppu

poster_usineNET2

Villa Karon kahdeksan kuukautta kestäneen ympäristöprojekti ENVIRO :n ensimmäinen vaihe huipentui 9.-11. toukokuuta 2014 järjestettyyn kierrätys – ja käsityöpaja viikonloppuun Grand-Popossa

Viikonloppu käynnistyi perjantaiaamuna konsultoimalla vodun-jumalia Mami-Wata luostarissa, josta roskaamisen vastainen kulkue mami-wata-seurakuntalaisia, organisaatiossa mukana olleita taiteilijoita ja mopotaksisteja lähti Grand-Popon kylän halki Villa Karon kierrätyspisteelle. Illalla järjestettiin avajaisseremonia ja ympäristöaiheinen taidenäyttely.

Viikonlopun aikana Villa Karossa järjestettiin kuusi eri erilaista työpajaa, jossa paikalliset osallistujat työstivät erityyppistä jätemateriaalia käsityöläisten, taiteilijoiden ja asiantuntijoiden johdolla lampuiksi, koruiksi, matoiksi, marioneteiksi, ja mullaksi. Näiden lisäksi osallistujia herkistettiin merten roskaamisesta ja jäteongelmasta yleensä.

 

 

 

 

 

 

Yhteistyötä muoviroskien parissa

Sophie opettaa kudontaa muoviroskatyöpajan osallistujille

”Maa on ainoa rikkaus, jonka voimme jättää seuraavalle sukupolvelle” ENVIRO-kierrätysviikonlopun muovipussityöpajaa järjestänyt Sophie Hounnou pohtii.

Nimeni on HOUNNOU Afi Sophie ja olen beniniläinen. Synnyin 23 toukouuta 1978  Lokossassa ja toimin nyt Grand-Popossa opettajana .

Tapasin Johanna Havimäen Afrikkalaisten taiteiden keskuksessa (Centre Académique des Arts Africains et des Écoutes de Grand-Popo). Se oli hieno kokemus! Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut käsitöistä. Avustin muun muassa naapuriani, joka kutoi hattuja naruista. Vanhempani eivät olleet tästä kovin innoissaan, koska uskoivat vain virallisen koulutuksen takaavan paremman tulevaisuuden.

Nyt kun voin itse päättää asioistani, en epäröinyt lähteä tapaamaan Johanna Havimäkeä. Kutominen tuntui luontevalta alusta saakka, vaikka Johanna ei puhunut kuin suomea ja englantia, joita en osaa lainkaan. Kielimuurista huolimatta opin helposti kutomaan mattoa muovipusseista. Ennen kutomista, pussit täytyy kerätä ja pestä kunnolla saippualla. Kun pussit ovat kuivia, ne leikataan pitkiksi noin viisi senttiä leveiksi suikaleiksi, joista sitten kudotaan matto.

Pyysin Adjaa (Loetami) rakentamaan minulle samanlaiset kangaspuut, kuin Johanna oli rakentanut Beninissä ollessaan. Kutoessani mattoja vapaa-ajalla, minua ilahduttaa ajatus siitä, että osallistun samalla ympäristön suojelemiseen. Ei saisi unohtaa, että maa on ainoa rikkaus, jonka voimme jättää seuraavalle sukupolvelle!

Environ kierrätys-ja käsityöviikonloppuna saatoin jakaa innokkaiden lasten kanssa sen, mitä olin oppinut Johannalta.

Haastattelijana Blanchard Djoussou
Kuva ja suomenkielinen versio: Maikki Salmivaara
 

Pussivesipussi goes vesipussimatto

havimaki_workshop_web

Enviro-projektiin osallistuneen kuvataiteilija Johanna Havimäen mietteitä kiertokulun silmukasta ja hännästä

Beninillä ja Suomella on vastakohtaiset roskakulttuurit. Suomessa lakaistaan kiireesti pois kaikki jäte (jota on täällä miljoonasti enemmän kuin Beninissä) näkyvistä ja viedään kuorma-autoilla käsittelylaitoksiin, kun taas Beninissä ihmisten energia kuluu muihin toimiin, ja toisinaan vaikuttaa siltä, etteivät käsistä maahan putoilevat roskat häiritsisi ketään. Sen lisäksi, että muoviroska päätyy eläinten suihin, se pistää eurooppalaisen turistin silmään. Grand-Popon kylällä on toiveita ja mahdollisuuksia matkailupitäjäksi – siisti raitti voisi edistää hanketta. Pussien poistuminen katukuvasta ei maailmaa pelasta, mutta on sitä, missä tavallinen kansalainen voi olla avuksi. Villa Karon käynnistämä ENVIRO-kierrätysprojekti onkin siis paikallaan.

Residenssityösuunnitelmani lähti liikkeelle kierrätetyn materiaalin veistämisestä. Aikaisemmatkin teokseni kertovat tavaran historiasta, materiaalin synnystä ja sen ikuisesta elämästä. Kun kuulin Villa Karon projektista, kiinnostuin osallistumisesta, vaikka osallistumisen muoto pysyikin auki lähtööni saakka.

Perillä Grand-Popossa huomasin pientareilla sen, minkä useat taiteilijat ennen minua: ne vietävän pussivesipussit. Suomalaisnäkökulmasta pussit tuntuvat aivan käsittämättömältä myyntiartikkelilta, mutta ymmärrystä syntyy, kun muistelee omaa suhdettaan juomaveteen pohjoisilla leveyksillä. Kummallisempaa on, että me Suomessa huuhtelemme vessan juomavedellä! Kun toivomme Beninin vaurastumista, voimme toivoa, ettei maa kulkisi ihan samoja jalanjälkiä kanssamme vaan olisi viisaampi ja ottaisi ympäristöystävällisempiä askeleita.

Koska uskon kepin sijaan porkkanaan, ajattelin, että muoviroskasta olisi saatava käytännön hyötyä, niin kuin orgaanisen jätteen lajittelusta saa kompostoinnilla siitä ravinteikasta multaa. Idea pusseista kutomaani mattoon ei suinkaan ollut omani vaan olin kuullut tarinoita ajalta, jolloin Suomessa maito myytiin pusseissa (ennen vuotta 1972) ja pirteissä oli kangaspuut. Kuvataidetyöni ohella harrastan kutomista, joten taiteellisen työskentelyn sijaan päätin soveltaa harrastustani beniniläisiin oloihin.

Vanhana puuseppänä valmistin tuntemattomaksi jääneestä puulajista käden käänteessä kudontakehyksen testitarkoitukseen. Myöhemmin oivalsin, että olisi pitänyt asettaa rima korkeammalle ja rakentaa samanlaiset aseet kuin Grand-Popon raitilla riippumattoja kutovalla Julienilla. Testipuut kulkivat kuitenkin olallani paikasta toiseen kätevästi, kun kiersin esittelemässä systeemiä. Vaikka lapsissa on tulevaisuus, etsin muovikudontaa yhteistyökumppaneiksi asiaan tosissaan suhtautuvia aikuisia, jotka voisivat jalostaa ajatusta todelliseksi myyntituotteeksi. Uskon nimittäin tosissani siihen, että monikäyttöisistä ja yllättävän kestävistä erikokoisista matoista olisi paitsi asukkaiden käyttötavaroiksi, myös matkailijoille myytäviksi tuotteiksi, joilla on tarina.

Julien ja kangaspuut

Julien ja kangaspuut

Maitopussien lisäksi räsymattojen kudontamateriaalina kodeissa on hyödynnetty perinteisesti vanhoja tekstiilejä. Nykyään tämä kiertokulun silmukka on auennut ja häntä osoittaa kohti kehittyviä maita. Halpavaateketjun asiakas dumppaa kulahtaneen t-paidan hyväntekeväisyyslaariin ja saa hyvän syyn ostaa uuden paidan, sesongin väreissä. Tästä kummallisesta yhtälöstä riittäisi sisältöä taideteokselle ja työpajoille, joiden kohdeyleisö ja osallistujat löytyvät kehittyvien maiden sijaan Suomen ostoskeskuksista.

Teksti ja kuvat: Johanna Havimäki (Stipendiaattina Villa Karossa keväällä 2014)

Nuori ympäristösankari JUDICAËL DEGUE!

Judicael2_web

Judicaël ympäristöhommissa

Nanna Suden ja Sakari Kannoston innostama grand-popolaisnuori Judicaël DEGUE haaveilee planeettamme Maan pelastamisesta. 

Nimeni on DEGUE Judicaël, olen 14- vuotias ja asun Grand-Popon keskustassa HOUNSOUKOUÈ-rannalla. Perheessä meitä on neljä lasta, joista kaksi tyttöä. Äitini on ompelija ja isäni kuljettaja (hän ajaa taksia), olen viidennellä luokalla Grand-Popon ylä-asteella Beninissä.

Ennen osallistumistani Sakari Kannoston työpajaan viime joulukuussa 2013, olin kerännyt muovipusseja, ja varastoinut niitä. Tarkoituksena oli hyödyntää niitä uudelleen, niin kuin olin nähnyt suomalaisen taiteiljia Nanna Suden tehneen. Hän oli Villa Karossa residenssissä vuonna 2011. Silloin hän teki teoksen, josta on kuva Villa Karon seinällä. Hän ompeli ‘’pure water’’-pusseista kankaan. Tämän kankaan hän ompelutti äidilläni. Teos oli aivan mahtava! Päätin itsekin alkaa kerätä pusseja, jotta voisin tehdä samanlaisen: samalla kun siivoan ympäristöä, saan materiaalia taiteen tekemiseen.

Kerroin tästä kavereillekin, mutta he eivät innostuneet asiasta. Veljetkin pilkkasivat minua muovipussien keräämisestä. Tänä aikana olen saanut kokoon kolme 50kilon säkkiä muovipusseja, joista yksi käytettiin Sakarin työpajassa. Äiti poltti kaksi muuta säkkiä, mikä ei ole hyväksi ympäristölle. Polttamisesta syntyy myös myrkyllistä savua, joka on vaarallista terveydelle. Olen kuullut, että Comén kaupungista joku käy hakemassa muovipusseja ja tekee niistä lautasia. Jos tämä pitää paikkansa, voin päästä tienaamaan vähän rahaakin sillä, että kerään pusseja Grand-Popoa likaamasta.

Nyt kuulun yläasteen Enviro-kerhoon ja kannustan kavereitani kunnostautumaan roska-asiassa. Paras tapa välttää pussien haittavaikutuksia, on vähentää niiden käyttöä. Jotta saisin ystäväni ymmärtämään tämän, aion kirjoittaa kirjeen levitettäväksi ympäriinsä ja sitten käynnistää ympäristöturvajärjestelmän, jolla voidaan rangaista niitä, jotka eivät lopeta muovipussien heittelemistä ympäriinsä. Se on unelmani !!!

Enviro-projektista saamieni kokemusten ansiosta, aion suuntautua opinnoissani aloille, joilla voin myötävaikuttaa planeettamme Maan pelastamiseen.

Haastattelijana: Blanchard DJOSSOU
Suomennos: Maikki Salmivaara