Akasia News

Batiikkia! Batik!

Batiikkiworkshoppausta (kuvakertomus) / Batik workshopping  / Un atelier du batik

batik 1

Ensin sulatetaan vaha tulella / Start by melting the wax / On commence par faire fondre la cire sur le feu

batik 2

Palmunlehdistä tehdyllä harjalla roiskitaan vahaa kankaalle, jolloin vahatut kohdat eivät värjäydy; kankaan kuidut ovat jo imeneet vahaa eivätkä enää ime väriä.

With a brush made of palm leaves the wax is shot on the fabric; the parts that are waxed will not absorbe colour and this creates the different patterns.

Avec un balai fait de feuilles de palme on met la cire sur le tissu; les parties cirées n’absorbent pas la couleur et c’est ainsi que se forment des motifs.

kuva 5kuva 3

Kuvioita / Patterns / Motifs

kuva 7

Kangas kastellaan vedessä, upotetaan väriin ja nostetaan narulle kuivumaan.

The fabric is first put into water and then sunk into colour, after which it needs to dry.

Le tissu est plongé d’abord dans l’eau et ensuite dans la couleur, et après monté sur les cordes pour sécher.

kuva 8 kuva 9 kuva 10

Väri muuttuu kuivuessaan. / While drying, the colour changes. / La couleur change lors du séchage.

kuva 12Lopputuloksia… / Results / Résultats…

kuva bkuva c kuva a kuva e kuva dkuva 13Värejä / Colours / Couleurs

kuva 18Värin kuivuttua vaha poistetaan kankaasta kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen kangas pestään. Kuivumisen jälkeen se silitetään: silitys poistaa viimeiset vahan rippeet ja tuo värit esille.

The wax is removed from the fabric with boiling water and after that the fabric is washed and ironed which removes the last of the wax and makes the colours shine brightly.

La cire s’enlève avec de l’eau bouillante; après le tissu est lavé et repassé, ce qui enlève le reste de la cire et fait briller les couleurs.

La tradition du concert du premier samedi du mois respectée à la Villa Karo

Concert_032013_Seraphin ZOUNYEKPE

Samedi 4 mai 2013, image: Séraphin ZOUNYEKPE

Ancré dans les habitudes des Popolais depuis des années, le concert du premier samedi du mois sur la scène de la Villa Karo de Grand Popo a réuni encore dans l’enceinte du centre des centaines de personnes ce samedi.

Sur la grande scène du Centre Finno-Africain se succède des groupes d’animation locale. Pour ce mois-ci, pas de grande vedette invitée. Place aux jeunes et artistes en quête d’audience. A la suite, deux groupes chorégraphiques du Ceg d’Agoué sur des musiques urbaines Koulikaché et Noudjihou. Le ton est donné, des notations s’engagent dans le public hautement jeune. Sans cesse en croissance, bruyant et en de petits regroupements d’animation les heureux spectateurs, le popo à la bouche, sanctionnent avec vivat le passage du jeune groupe de musique Les frères popo qui leur ont proposé leur sigle L’hymne de Nonvitcha. Les doigts bien détachés les uns des autres en grands éventails, les paumes entrechoquent pour saluer la chrographie, les valeurs de cohésion, d’union que la célébration du Nonvitcha propage. Cette ambiance installée, place est faite au groupe New System.

Composé de trois membres, une chanteuse : Julie Sossou de Sahouè, des percussionnistes : Gabriel Tèko de Lokossa et Amour Donhouanvi de Grand Popo, le New System est diversement accueilli. D’abord, l’entrée en scène de la chanteuse sur des sonorités Goghoun fait resserrer le public autour de la piste. Après quelques mouvements de hanche et le dos tourné au public pour le fameux Alimè whouélé, un jeune homme lui décerne à la volée un 8/10. Ensuite, c’est la dextérité des percussionnistes qui est objet de satisfécit de toutes partes. Une application qui leur permet de créer de rythmes à l’originalité saisissante. Mélange entre autres du Agbadja et du Massè Gohoun, du High-life et du Chinkoumè, du Kaka et du Blékété… Enfin, si sa présence sur scène est d’un certain attrait, la chanteuse, sans s’en rendre compte, n’a pas coulé le grand amour avec son public avec ses longues interventions entre deux chansons. Ce qui toutefois, n’a pas enlevé le crédit de la création originale dont ce groupe fait montre. A leur suite, les élèves du Ceg Grand Popo, à travers sketch et animations musicale mettront fin à cette première grande rassemblement culturel avant l’ultime communion de cette localité le 19 mai prochain à travers le Nonvitcha.

Hurcyle Gnnonhoué

Soirée finno-africaine at Yes Papa, Cotonou

Soiree

The idea of organizing a Finnish-African night first saw the daylight during another project of filming a documentary of a famous Beninese musician, Gnonnas Pedro, and his son, Gil Gnonnas.

Gnonnas Pedro was very popular in Benin and performed more than once in the Villa Karo, already at the opening concert. He became famous for his group Africando which regrouped well-known African artists playing salsa from several places, such as Guinea, Senegal and Benin. The music of Africando was a blend of the main regional rhythms of the Mono-Couffo (from Grand-Popo to Lokossa) and modern instruments. Gnonnas Pedro was called maestro for his work and talent in arranging Africando’s music and the main creator of Agbadja World Beat System.

According to Georges Agbazahou, who is filming the documentary, it is almost as if the father is born again in the son, and the documentary film is a homage for the father and the son. For this documentary in question a team consisting of Georges, Gil, Antti Sundberg (who was in residence in Villa Karo and in charge of filming) and the Villa Karo CIMO trainee Taru took off on a Sunday to the town of Lokossa in which Gnonnas Pedro’s house, which has now been turned into a museum, is located.

After passing the day together the idea of continuing the Finnish-African collaboration in the form of a musical get-together and concert event was put forward as Gil Gnonnas and his band play as residents in a cultural corner and bar in Cotonou called Yes Papa. This was seen as possible win-win situation in giving variety to Yes Papa’s concerts and offerings and on the side of the Villa Karo in increasing its sphere of influence as well as people’s awareness of its existence even outside of Grand-Popo. The aim was to create a new tradition for mutual benefit and hopefully increasing the possibilities of Finnish residing artists to create contacts during their stay in the Villa Karo.

Yes Papa

HAFF 2013 – keskiössä nuoret ja valta

Nairobi Half Life

Nairobi Half Life (2012)

Vuonna 2010 perustettu afrikkalaista nykyelokuvaa esittelevä Helsinki African Film Festival (HAFF) järjestetään tänä vuonna 8.–12. toukokuuta. Näytösteattereina toimivat Andorra ja Kino Engel, mutta oheistapahtumineen festivaali levittäytyy ympäri Helsinkiä. Avajaispäivänä keskiviikkona katutapahtuma HAFF Street valtaa Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin jäävän Kansalaistorin ja samana päivänä voi osallistua myös Kulttuurikeskus Caisassa järjestettävään keskustelutilaisuuteen. Lauantaisella festivaaliklubilla Dubrovnikissa laitetaan jalalla koreasti elävän musiikin tahtiin.

Festivaalin teemana on tällä kertaa nuoret ja valta.  Esitettävät elokuvat valottavat eri puolilta Afrikkaa kotoisin olevien nuorten elämään kuuluvia haasteita ja unelmia sekä fiktion että dokumenttielokuvan muodossa. Parisenkymmentä elokuvaa muun muassa Etelä-Afrikasta, Senegalista, Malista, Nigeriasta, Keniasta ja Mosambikista tarjoavat monipuolisen katsauksen rikkaaseen ja elinvoimaiseen afrikkalaiseen elokuvakulttuuriin. Festivaalivieraina nähdään muiden muassa uuden sukupolven ohjaajia kuten senegalilainen Alain Gomis ja kenialainen Tosh Gitonga. Mauritiuslaista elokuvaa edustamaan paikalle saapuu toisen pitkän elokuvansa ohjannut Harrikrisna Anenden.

Gomisilta nähdään festivaaleilla jopa kolme elokuvaa, uusimpana Tey (2012), tarina kotimaahansa palaavasta Sachesta, joka saa tietää kuolevansa vain yhden päivän kuluttua. Gitongan ensimmäinen pitkä elokuva Nairobi Half Life (2012) taas kuvaa kotikylästään Nairobiin muuttavan nuoren näyttelijänalun kivistä taivalta. Anendenin elokuva The Children of Troumaron (2011) kertoo festivaalin teemaan hyvien istuen neljästä Mauritiuksen pääkaupungin Port-Louisin köyhissä kortteleissa elävästä nuoresta, jotka unelmoivat paremmasta huomisesta ja tavoittelevat sitä kukin omalla tavallaan. Elokuva on runollinen sovitus ohjaajan vaimon Ananda Devin romaanista.

Dokumenttipuolelta esille voisi nostaa senegalilaisen rap-artisti Sister Fa’n puheenvuoron naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Sarabah (2011), muotokuva taiteilijasta ja aktivistista, joka haastaa sukupuoli- ja kulttuurinormeja musiikkinsa kautta, on palkittu useilla elokuvafestivaaleilla. Etiopialaisista nuorista juoksijoista kertova Town of Runners (2012) taas seuraa kahden juoksijalupauksen kasvutarinaa koulusta kansallisiin kilpailuihin, maalta kaupunkiin, lapsuuden leikeistä aikuisuuden kynnykselle.

Meille villakarolaisille erityistä ilonaihetta tarjoaa festivaalin lähtölaukauksena toimiva Helsinki-Cotonou Ensemblen levynjulkaisukonsertti tiistaina 7.5. Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Janne Halosen ja Noël Saïzonoun luotsaaman vodun-rytmejä, afrobeatia, jazzia, funkia ja hiphopia iloisesti sekoittelevan kahdeksanhenkisen yhtyeen esiintyminen juhlistaa Beninissä äänitetyn levyn Beaucoup de Piment! valmistumista.

Lisätietoa ja aikatauluja HAFFin sivuilla www.haff.fi.